Understanding regional variation in the use of local food in public catering

Purpose The main aim of this study is to identify the factors that can affect regional differences in the procurement of local food in public catering. Understanding how some regions procure more local food products than others could help promote the use of local food in public catering. Regions with a lower share of local food can learn from regions that have a higher local food share. Design/methodology/approach The studied phenomenon is complex; therefore, we used several approaches to identify the share of local food procurement and the reasons behind the regional differences. The study gathered survey data and used fuzzy-set qualitative comparative analysis (fsQCA), a computable general equilibrium model and several data sources. Findings The share of local food within the total food procurement varies markedly between regions. The highest local food shares can be linked to a combination of three factors: sufficient and suitable supply, adequate organisational conditions and a political atmosphere that encourages the use of local food. In addition to limited political incentives, poor supply or inadequate organisational conditions effectively characterise why some regions use very few local food products. Hence, a move towards using more local food in public catering requires political decision makers, food producers and procurement personnel to demonstrate a common will and take cohesive action. Originality/value By examining regional variation, the results of this study offer a new perspective on the use of local food in public catering.Peer reviewe

Relationships in food chains : an empirical examination of trust, commitment and communication

This report derives from the EU funded research project “Key Factors Influencing Economic Relationships and Communication in European Food Chains” (FOODCOMM). The research consortium consisted of the following organisations: University of Bonn (UNI BONN), Department of Agricultural and Food Marketing Research (overall project co-ordination); Institute of Agricultural Development in Central and Eastern Europe (IAMO), Department for Agricultural Markets, Marketing and World Agricultural Trade, Halle (Saale), Germany; University of Helsinki, Ruralia Institute Seinäjoki Unit, Finland; Scottish Agricultural College (SAC), Food Marketing Research Team - Land Economy Research Group, Edinburgh and Aberdeen; Ashtown Food Research Centre (AFRC), Teagasc, Food Marketing Unit, Dublin; Institute of Agricultural & Food Economics (IAFE), Department of Market Analysis and Food Processing, Warsaw and Government of Aragon, Center for Agro-Food Research and Technology (CITA), Zaragoza, Spain. The aim of the FOODCOMM project was to examine the role (prevalence, necessity and significance) of economic relationships in selected European food chains and to identify the economic, social and cultural factors which influence co-ordination within these chains. The research project considered meat and cereal commodities in six different European countries (Finland, Germany, Ireland, Poland, Spain, UK/Scotland) and was commissioned against a background of changing European food markets. The research project as a whole consisted of seven different work packages. This report presents the results of qualitative research conducted for work package 5 (WP5) in the pig meat and rye bread chains in Finland. Ruralia Institute would like to give special thanks for all the individuals and companies that kindly gave up their time to take part in the study. Their input has been invaluable to the project. The contribution of research assistant Sanna-Helena Rantala was significant in the data gathering. FOODCOMM project was coordinated by the University of Bonn, Department of Agricultural and Food Market Research. Special thanks especially to Professor Monika Hartmann for acting as the project leader of FOODCOMM

Factors affecting the regional distribution of organic farming

Organic farming is recognised as a potential approach to achieve a more sustainable food system and promote rural development. Thus, many countries have set targets to increase the share of organic cultivated land. In Finland, the target was to increase the share of organic farming to 20% of the total area under cultivation by 2020. Although the share of organic agricultural land has gradually increased, there are still significant regional differences. The aim of our study is to identify the factors that affect these differences. Previous research has generally excluded factors such as subsidies from the analysis; therefore, this study explores the relevance of subsidies, as well as other key factors, within the context of the uneven regional distribution of organic farming in Finland. The data sources include research from the literature, official statistics, and a large survey of organic farmers. Using qualitative comparative analysis (QCA), we identify three different pathways that have led to higher organic shares of agricultural land in certain Finnish regions. The three regions with the highest organic shares utilise the first pathway, which includes a long organic heritage, a focus on dairy farming, and an important reliance on subsidies. We conclude that the regional variation in organic farming in Finland is due to a combination of different factors, rather than any single factor. Moreover, subsidies are a key factor that should be considered when reviewing the reasons for regional variations in organic farming.Peer reviewe

Luomutuotanto 2020 : aluetaloudelliset vaikutukset ja asema julkisella sektorilla

Vuonna 2015 luomun osuus Suomessa viljellystä peltoalasta oli 9,9 prosenttia. Hallituksen luomualan kehittämisohjelman tavoitteena on, että luomutuotannon osuus olisi 20 prosenttia viljellystä peltoalasta vuonna 2020. Muutamissa maakunnissa tähän tavoitteeseen on jo päästy, mutta useimmilla siihen on vielä pitkä matka. Kokonaisuudessaan maataloudella on merkittävä vaikutus Suomen maakuntien sekä koko maan talouteen ja etenkin työllisyyteen. Maatalous työllistää kerroinvaikutuksineen koko maassa noin 105 000 henkilötyövuotta. Vastaavia vaikutuksia erityisesti luomutuotannon suhteen ei ole aikaisemmin selvitetty. Luomun osuuden kasvattaminen myös julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite. Tällä hetkellä noin 5 prosenttia ammattikeittiöiden käyttämistä ruoka-ainekiloista on luomua. Vuonna 2013 tehdyn selvityksen perusteella noin 40 prosenttia ammattikeittiöistä kuitenkin haluaisi lisätä luomun osuutta tarjonnasta. Luomun käyttö julkisella sektorilla ei kuitenkaan lisäänny ilman poliittisia päätöksiä. Suomessa luomun ja tavanomaisen tuotannon eroja on selvitetty muun muassa sadon tuottokyvyn ja ravinnehuuhtoutumien tarkastelulla. Luomutuotannon aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan juuri selvitetty aikaisemmin eikä vertailtu eroja tavanomaisen tuotannon vastaaviin vaikutuksiin. Suomen kansallisessa luomututkimusohjelmassa 2014–2018 yksi painopistealue elinkeinolähtöiselle tieteelliselle tutkimukselle on luomun kansantaloudelliset merkitykset. Ohjelmassa mainitaan, että on seurattava ja tuotettava tietoa arvoketjussa tapahtuvista muutoksista kuten luomumarkkinoiden kasvusta ja siitä johtuvista muun muassa tuonnin ja viennin suhteellisista muutoksista sekä työllisyyden kehittymisestä. Lisäksi Euroopan komission toteuttaman kuluttajille ja alan toimijoille kohdistetun kyselyn perusteella luomusta toivotaan lisää tietoa etenkin luomumaatalouden taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Luomun aluetaloudelliset vaikutukset ja tuotannon edistäminen -hankkeen keskeisenä tavoitteena oli selvittää luomutuotannon (peltokasvituotanto, lihantuotanto, maidontuotanto ja puutarhatuotanto) nykyiset aluetaloudelliset vaikutukset kaikissa Suomen maakunnissa sekä koko Suomen tasolla ja vertailla niitä tavanomaisen tuotannon vaikutuksiin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitä vaikutuksia sillä olisi talouteen ja työllisyyteen, jos a) luomutuotannon osuus nousisi kaikissa maakunnissa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, b) luomutuotannon osuus muuttuisi luomutuottajien arvioiden mukaisesti, ja c) maakuntiin syntyisi lisää luomua jalostavia elintarvikeyrityksiä. Hankkeen tarkoituksena oli lisätä eri sidosryhmien tietoisuutta luomun asemasta ja merkityksestä sekä maakunnallisella että valtakunnallisella tasolla ja auttaa tätä kautta toimijoita hahmottamaan luomutuotannon merkityksen osana elinkeinoelämän kehittämistä ja työllisyyden edistämistä. Tarkoituksena oli selvittää myös kuntapäättäjien näkemyksiä luomun käytöstä julkisella sektorilla tällä hetkellä ja tulevaisuudessa, sekä luomun käytön mahdollisuudet ja mahdolliset esteet kuntasektorilla. Hankkeessa toteutettiin kaksi e-lomakekyselyä. Vuonna 2015 tehtiin kysely luomutuottajille ja vuonna 2016 kuntapäättäjille. Luomutuottajille lähetettyjä lomakekyselyjä täydennettiin puhelinhaastatteluilla. Yhteensä 840 luomutuottajaa vastasi kyselyyn, mikä käsittää noin 20 prosenttia koko Suomen luomutuottajista. Kyselyyn vastanneiden luomutilojen luonnonmukaisesti viljelty tuotantoala oli vuonna 2014 yhteensä noin 45 770 hehtaaria, mikä käsittää noin 22 prosenttia koko Suomen 212 653 hehtaarista luomuviljellystä peltoalasta kyseisenä vuonna. Kyselyyn vastanneet luomutilat olivat keskimäärin noin 57 hehtaarin kokoisia, mikä on lähes viisi hehtaaria keskimääräistä luomutilaa suurempi. Kyselyyn vastanneista suurella osalla oli peltokasvituotantoa (601 tilaa). Lihantuotantoa oli 205 tilalla, puutarhatuotantoa 95 tilalla, maidontuotantoa 43 tilalla ja kananmunantuotantoa 24 tilalla. Muuta tuotantoa kuten hunajan tuotantoa oli 23 tilalla. Päättäjäkyselyyn saatiin yhteensä 276 vastausta, kaikkiaan 172 eri kunnasta. Alun perin tavoitteena oli saada vastaus yli 100 kunnasta, eli noin kolmanneksesta Suomen kuntia, ja tämä tavoite siis ylitettiin kirkkaasti. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat ruokapalveluissa työskentelevät, kuten ruokapalvelupäälliköt ja vastaavat henkilöt. Vähiten vastauksia saatiin hankintayksiköissä työskenteleviltä henkilöiltä sekä kunnan- tai kaupunginjohtajilta. Valtuustojen tai hallitusten puheenjohtajina toimivat luottamushenkilöt vastasivat myös melko aktiivisesti kyselyyn. Luomutuotannon aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä yleisen tasapainon (CGE) RegFinDyn-mallilla. Laskentamalli perustuu koeteltuun mikro- ja makrotalousteoriaan, kehittyneisiin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin sekä Tilastokeskuksen virallisiin kansan- ja aluetalouden tilinpidon lukuihin. RegFinDyn-mallin simulointitulokset sisältävät muutoksen suoran ja epäsuoran vaikutuksen lisäksi niin sanotut aiheutetut vaikutukset, jotka syntyvät vaikutuskanavan edetessä tuloihin ja kulutukseen asti. Luomutuottajille kohdistetun kyselyn perusteella tärkeimpiä syitä tavanomaisesta luomutuotantoon siirtymiseen ovat olleet etenkin taloudelliset syyt, mutta myös ekologisuutta ja kestävyyttä pidettiin lähes yhtä tärkeänä syynä. Luomutuotannon kannattavuuteen onkin syytä panostaa, jotta yhä useampi tuottaja siirtyisi luomutuotantoon ja myös pysyisi luomussa. Myös etenkin byrokratian ja valvonnan vähentämistä, luomun kysynnän kasvua, luomusta saatavan hinnan nousua, tiedottamista/valistusta ja asenteiden muutosta ehdotettiin keinoiksi edistää luomutuotantoon siirtymistä. Luomutuottajat arvioivat oman tuotantonsa arvoon tulevan pientä kasvua vuoteen 2020 mennessä. Kasvuennuste oli kuitenkin pieni, keskimäärin kolme prosenttia vuosien 2014 ja 2020 välillä. Arviot vaihtelivat maakunnittain –9 ja +11 prosentin välillä. Suurin kehitysarvio oli Satakunnassa ja pienin Etelä-Pohjanmaalla. Arvioiden keskiarvoihin vaikutti merkittävästi se, kuinka moni tuottaja aikoi lopettaa tuotantonsa kokonaan muun muassa eläköitymisen vuoksi. Kuntapäättäjäkyselyn perusteella julkisen sektorin elintarvikehankintojen tärkeimmät kriteerit olivat ruoan hyvä maku ja se, että keittiöt voivat tarjota asiakkailleen turvallista ruokaa. Vähiten painoarvoa hankintakriteereinä saivat mahdollisuus valmistaa ruokaa tietyn maakunnan tai alueen perinteiden tapaan, mahdollisuus saada luomutuotteita sekä mahdollisuus olla suorassa kontaktissa tuotteiden tai raaka-aineiden myyjän kanssa. Näitä viimeksi mainittuja kriteereitä ei kuitenkaan pidetty missään nimessä mitättöminä, vaan ne nähtiin kuitenkin jonkin verran merkityksellisinä. Vastaajien mielikuvissa luomutuotanto nähtiin hyvin valvottuna ja luotettavana sekä eläinten hyvinvoinnista huolehtivana. Luomutuotteiden katsottiin olevan terveellisiä ja hyvän makuisia. Luomua ei pidetty ylellisenä kuluttamisena, mutta sen saatavuudessa nähtiin olevan jonkin verran parantamisen varaa. Yleisimmin kunnissa käytettiin tutkimushetkellä luomuna mm. vihanneksia, juureksia, marjoja, hiutaleita, leipää ja maitoa eli melko alhaisen jalostusasteen tuotteita. Monissa kunnissa luomua käytettiin myös erityisenä hankintakriteerinä tiettyjen tuotteiden osalta. Suurimpina esteinä luomun hankinnalle kuntakeittiöihin nähtiin tavanomaista tuotetta korkeampi hinta ja toisaalta saman kolikon kääntöpuoli eli käytössä olevien määrärahojen rajallisuus. Keittiöhenkilökunnan tai kuntapäättäjien asenteen ei nähty olevan esteenä luomun hankkimiselle ja myös luomutuotteiden laatuun luotettiin. Kuntapäättäjäkyselyn vastaajat uskoivat, että tulevaisuudessa raaka-aineisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota niin keittiöissä ja hankinnoissa kuin myös ruokailijoiden näkökulmasta. Monessa kunnassa oli myös tehty jo päätöksiä tai ainakin keskusteltu mahdollisuudesta, että hankinta- tai ruokapalvelustrategiaan kirjataan maininta joko lähellä tai luomuna tuotettujen raaka-aineiden hankkimisesta. Laskelmien perusteella luomutuotannon nykyiset vaikutukset alueiden talouteen ja työllisyyteen vaihtelevat alueittain. Suurin luomutuotannon vaikutus on Etelä-Pohjanmaalla (yli 600 htv ja noin 100 miljoonaa euroa), missä on Suomen toiseksi suurin luomuala hehtaareissa tarkasteltuna sekä runsaasti luomuhyväksyttyjä eläimiä ja paljon jalostusta. Seuraavaksi suurimmat vaikutukset ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Koko Suomen tasolla luomutuotannon vaikutukset työllisyyteen ovat noin 3 400 henkilötyövuotta ja talouteen 680 miljoonaa euroa. Laskelmien mukaan luomualan kasvu tavoiteltuun 20 prosenttiin peltoalasta vuoteen 2020 mennessä ja siitä johtuva tavanomaisesti viljellyn peltoalan väheneminen johtaisivat negatiivisiin yhteisvaikutuksiin niin maakuntatasolla kuin koko maan tasollakin. Negatiiviset yhteisvaikutukset selittyvät tuotantotapojen eroilla muun muassa satotasoissa, kustannusrakenteissa ja hinnoissa. Tilatasolla tilanne saattaa kuitenkin olla päinvastoin, jolloin luomutuotanto voi hyvinkin olla yksittäiselle tilalle tavanomaista kannattavampaa. Hankkeessa syntyneen uuden tiedon toivotaan lisäävän poliittisten päätöksentekijöiden tahtoa edistää luomutuotantoa maakunnissa ottamalla esimerkiksi luomutuotannon edistäminen osaksi maakuntastrategioita. Lisäksi halutaan tuoda esiin luomutuotteiden jalostuksen tuomat hyödyt maakunnille, minkä toivotaan lisäävän jalostusastetta maakunnissa. Samalla halutaan lisätä kuluttajien ja esimerkiksi ammattikeittiöiden toimijoiden tietoisuutta luomutuotannosta ja siten edistää myös luomun kysyntää

Räätälöimällä julkisiin keittiöihin : selvitys pienten elintarvikeyritysten ja ammattikeittiöiden välisistä lähi-innovaatioista

Julkisen sektorin ruokapalveluihin kohdistuu haasteita ja velvoitteita sekä EU- että kansalliselta tasolta, mutta varsinkin kuntien omilla strategisilla linjauksilla on vaikutusta siihen mitä ja miten kuntalaiset syövät. Suomessa käytetään julkisiin elintarvikehankintoihin vuosittain noin 350 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 alussa voimaan tulleen uudistetun hankintalain yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää pienten ja keskisuurten yritysten asemaa julkisissa hankinnoissa. Sen tavoitteena on lisäksi parantaa ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimista. Julkisilla hankinnoilla on täten mahdollista edistää aluetaloutta ja tätä kautta alueiden elinvoimaisuutta ja hyvinvointia. Yksi keino edistää paikallisten tuotteiden pääsyä julkiselle sektorille on tehostaa innovaatioiden syntyä. Lähi-Inno – Räätälöimällä ammattikeittiöihin -hankkeessa keskeisenä tavoitteena oli edistää pienten elintarvikealan yritysten mahdollisuuksia toimia julkisten ammattikeittiöiden tavarantoimittajina keskittymällä yritysten ja keittiöiden välisissä liikesuhteissa tapahtuvaan innovaatiotoimintaan. Usein innovaatio ymmärretään synonyymina keksinnölle. Vaikka nämä kaksi termiä liittyvätkin läheisesti toisiinsa, on niiden merkityksissä kuitenkin myös erovaisuuksia. Keksintö viittaa yleensä uuden tuotteen suunnitelmaan tai prototyyppiin, ja siten keksintö voidaan määritellä merkittäväksi tieteelliseksi tai teknologiseksi edistysaskeleeksi. Keksinnöstä tulee innovaatio kuitenkin vasta sitten kun se käy läpi tuotanto- ja markkinointiprosessin ja se lanseerataan markkinoille. Innovaatiota voidaan siis kuvata monivaiheiseksi prosessiksi, jonka aikana keksinnöstä kehittyy markkinoille lanseerattava valmis uusi/uudistettu tuote tai palvelu. Innovaatio saattaa kuulostaa pk-elintarvikeyrityksestä isolta ja pelottavalta sanalta. Innovaatio ei kuitenkaan aina välttämättä ole jotain suurta ja maailmaa mullistavaa, vaan se voi olla myös pienempi, tiettyyn markkinarakoon tarkasti sovitettu uudistus, niin kutsuttu niche-innovaatio. Tässä raportissa kutsumme näitä lähi-innovaatioiksi. Innovaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan: tuote-, prosessi-, asemointi- ja paradigmainnovaatioihin. Lähi-innovaatioissakin oli tunnistettavissa kaikkia näitä neljää tyyppiä. Tuoteinnovaatiot olivat selvästi yleisimpiä, mikä onkin tyypillistä elintarvikealalle. Innovaation alkusysäyksenä oli toiminut joko ammattikeittiöltä suoraan yrittäjälle tullut toive, yrittäjän havainto ammattikeittiön tarpeesta tai yrittäjän oma uusi idea. Yrittäjällä täytyy ensinnäkin olla aitoa kiinnostusta kehittämistä kohtaan. Kun perusasiat ovat kunnossa, niin yrityksen kyky hyödyntää sekä sisäisiä että ulkoisia resursseja ja osaamista ovat tärkeässä asemassa innovaation syntymisessä ja kehittämisessä. Yrityksen olemassa olevat laitteet ja koneet mahdollistivat myös uusien tuotteiden kokeilun ja näin innovaation eteenpäin kehittelyn. Toimialan yleinen kilpailutilanteen kiristyminen voi aiheuttaa liiketoimintamahdollisuuksien aktiivisemman etsimisen myös julkiselta ammattikeittiösektorilta. Yritykset seuraavat aktiivisesti markkinoita ja siellä olevaa tarjontaa. Olemassa olevan valikoiman tunteminen onkin ollut eduksi tarjonnassa olevien ”aukkojen” havaitsemisessa. Innovaatioiden lähteenä voi olla juuri näiden aukkojen, markkinoilla havaittujen mahdollisuuksien, huomaaminen ja oivaltaminen. Kaikki se tieto, mitä keittiöt tuotteista, raaka-aineista tai asiakaskokemuksista kertovat, auttaa yrityksiä löytämään markkina-aukkoja ja kehittämään tuotteita tai palvelukonsepteja eteenpäin. Tiedon vaihtaminen yrittäjien ja keittiöiden kesken näyttäisi siis olevan keskiössä innovaatioiden alullepanossa ja edelleen kehittämisessä. Julkiset keittiöt ovat viime vuosien aikana siirtyneet yhä keskittyneempään hankintaan, mikä on tarkoittanut myös entistä isompia hankintakokonaisuuksia. Tämä on heikentänyt monin paikoin pienten elintarvikealan yritysten mahdollisuuksia toimia julkisen sektorin tavarantoimittajana. Ympäri Suomea löytyy kuitenkin esimerkkejä kunnista, joissa on hankintastrategiaan kirjattu tavoite ostaa tuotteita myös läheltä ja muuten keskitetyistä hankinnoista on irrotettu tiettyjä tuotteita, jotka kilpailutetaan erillisinä. Myös täten taataan pienille yrityksille parempi mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun, kun kilpailutuksessa ei vaadita esimerkiksi laajaa tuotevalikoimaa tai toimittamista alueen kaikkiin toimipaikkoihin. Ammattikeittiöiden tarpeisiin soveltuvien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen syntymistä ja kehittämistä voidaan edistää monin eri tavoin, mutta erityisesti lisäämällä pienten yritysten ja julkisen sektorin kohtaamisia ja vuorovaikutusta. Yrittäjien ja ammattikeittiöhenkilökunnan väliset tapaamiset ja aktiivinen tiedonvaihto edistää osapuolten parempaa ymmärrystä toistensa tavoitteista, toimintatavoista ja tarpeista. Kolmannen osapuolen on mahdollista olla tässä alkuun panevana voimana, mutta ensiaskeleiden jälkeen vastuu vuoropuhelusta jää yrittäjille ja ammattikeittiön edustajille. Innovatiivisuuden edistämiseksi tietoa tulisi jakaa esimerkiksi asiakaspalautteesta, markkinoilla havaittujen trendien muutoksesta sekä toiminnan erityisistä ongelmakohdista, joihin halutaan etsiä ratkaisuja. Molempien osapuolien tulee olla aktiivisia yhteydenotoissaan ja liikesuhteiden kehittämisessä, että lähi-innovaatiot päätyisivät julkisen sektorin keittiöihin ja sitä kautta miljoonien suomalaisten lautasille joka päivä

Tiedosta hyvää : Helsingin yliopisto kestävien ja tehokkaiden ruokajärjestelmien edistäjänä

Raportissa käsitellään Helsingin yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutustehtävää suhteessa kansalliseen ja alueelliseen innovaatiopolitiikkaan. Kontekstina on Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelma biotalouden ja ruokajärjestelmien alalla. Raportin perustana olleessa selvityshankkeessa tarkasteltiin sitä, miten Helsingin yliopiston tutkijat arvioivat sekä ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaa että yleisemmin omaa vuorovaikutusrooliaan ruokajärjestelmäteemoissa. Haastateltaviksi valittiin 25 tutkimusryhmän tai tutkimusalan vastuullista johtajaa tai tutkijaa Helsingin yliopiston eri tiedekunnista, laitoksista ja yksiköistä. Helsingin yliopiston tutkijoilla on ruokajärjestelmäteemoissa monipuolista vuorovaikutusta sekä elinkeinoelämän että muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Vaikuttavuus toteutuu esimerkiksi tiedonsiirtymisenä suoraan yrityksiin tai maisteritutkielmien muodossa. Toimiva vuorovaikutus vaatii pitkäaikaista yhteistyötä, henkilökohtaisia suhteita sekä foorumeja, joissa tietoa jaetaan avoimesti kaikkien käyttöön. Haastatellut tutkijat löysivät runsaasti kiinnittymiskohtia ruokajärjestelmien kehittämisohjelmaan. Ohjelman keskeiset valinnat koettiin yleisesti ottaen hyviksi, mutta ruokajärjestelmäkuvaukseen toivottiin esimerkiksi parempaa toimintaympäristön huomioimista. Tutkijoita kannustaa yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ruokajärjestelmäteemoissa mahdollisuus korkeatasoiseen tutkimukseen, opetusta palveleva yhteistyö sekä yhteistyöavaukset visionääristen yritysten kanssa. Helsingin yliopiston ja INKA-ohjelman välistä kohtaamista on perusteltua tarkastella, koska kyse on tutkimustiedon entistä paremmasta hyödyntämisestä ja vaikuttavuudesta uusien kasvualojen synnyttämisessä. On löydettävä tapoja, joilla tutkimustoiminta ja tutkimustieto kiinnittyvät osaksi INKA-ohjelman kehitysalustoilla tapahtuvaa toimintaa. Toimivat välittäjärakenteet auttavat tutkijoita kiinnittymisessä, mutta toisaalta kyse on viime kädessä henkilötasolla rakentuvista suhteista

Food Supply Chains in Lagging Rural Regions of Finland : an SME Perspective

An essential component of the food production sector in lagging regions consists of small-scale enterprises located in rural areas. A high proportion utilise traditional production methods, emphasising local identity and distinctiveness, thereby differentiating products and servicing niche or segmented markets. Such enterprises frequently integrate with other sectors of the local economy, such as raw material suppliers, distributors, tourism and catering, thereby enhancing local activity. Thus, the assessment and development of food supply chains from rural small and medium sized enterprises (SMEs) is crucial, not only from the perspective of SME performance, but also for the economic health of the region. The development of marketing and distribution systems for products from SMEs is one of the most essential activities for business operations. A critical problem for many rural SMEs is market access. Distance from major centres of population, low output volume and the dispersed nature of enterprises add to the dilemma. Recent changes in the retail sector have accentuated the problems and may ultimately threaten the competitiveness and viability of many rural food SMEs in particular, and the regions in general. There is greater emphasis on supply chain management which involves the integration of business processes, from end-user through to the original product producer and their suppliers. Retail chains have increasingly recognised that integrated and highly managed supply chains can be a major source of competitive advantage. Competition between individual businesses within and between stages in the supply chain is being replaced by competition between chains. This now means dedicated suppliers and exclusive contracts ensure that the benefits of investing in machinery, people, systems and programmes designed to maximise consumer satisfaction are retained and distributed appropriately between chain members. Such developments tend to militate against the involvement of small enterprises with major retailers, thereby limiting access to major markets and having implications for rural development. The objective of this report is to review and evaluate factors influencing supply chain development and performance in Finland, their likely evolution and impact on small-scale food enterprises and rural development in terms of benefits and problems. The report starts by introducing the theoretical framework and methodology of the study and then the food supply chain environment in Finland. After that different stages of food chain are presented based on empirical findings. The empirical data of the study was collected by face-to-face interviews. Different stages of food chains include: SME processors, intermediate chain members, commercial customers and institutions. The report is concluded by a presentation of different supply chain strategies of rural food SMEs. Various case examples are given to better illustrate the great variety of strategies

Resenting hunters but appreciating the prey? : Identifying moose meat consumer segments

As traditional meat production has become stigmatized for several reasons, consumer interest in game as an ethical and ecological meat alternative has increased. However, game meat is typically harvested through hunting, toward which consumers may have very divided attitudes. Concurrently, game meat is still valued as food. This interesting mismatch raises questions as to what types of game meat consumer segments exist and whether the value of ecological food can surpass the negative attitudes toward hunting. This pilot study focused on consumer segments interested in European moose meat in Finland and analyzed how attitudes toward hunting reflect opinions on moose meat. The data were based on a survey (n = 199) conducted in 2018. The results indicated three potential consumer segments (established, skeptical, and ambivalent) for moose meat and show that respondent attitudes toward hunters constitute a large part of the attitudes toward hunting in general.© 2023 The Author(s). Published with license by Taylor & Francis Group, LLC. This is an Open Access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/ by/4.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited. The terms on which this article has been published allow the posting of the Accepted Manuscript in a repository by the author(s) or with their consent.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Economic Effects of Organic Production in Finland

Money is usually one of the strongest reasons influencing decision making when choosing between organic and conventional production or usage, both in case of producers and decision makers of municipalities. The results of the survey directed to organic producers in Finland implied that the contribution to profitability of organic farming would be the most effective way to get more farmers to make the decision to convert from conventional to organic production. Naturally there are also many other reasons that affect the decision to make the conversion, for example environmental and health issues. According to the survey targeted to municipalities’ decision makers, municipalities would use more organic products if they had more financial resources in use. The model calculations showed that the economic impacts of organic production in Finland are already meaningful and the impacts will increase while the share of organic production rises. However, the increase in organic production would lead to minor negative economic effects as the share of conventional production would simultaneously decrease. Nevertheless, it would be useful, for example, to increase the efficiency of organic production so that the conversion from conventional to organic production would be more beneficial to the society from the economic point of view